Minä Sami Kerola ja ystäväni Tuomas Mettänen sekä Petri Rantanen lähdimme autoilemaan 29.08.2003 suuntana euroopan itäpuolen maat. Ensimmäisenä töräytimme nopealla lautalla Viroon ja siitä etelään. Tarkoituksena oli ehtiä 6.9. Tsekin Prahassa näytettävään Philip Glassin oopperaan ja 8.9. Slovenian Kranjissa Laibachin konserttiin.
Viron tiet on muuten melkoisen hyvät olkoonkin, että juuri tänä syksynä niihin tehdään jonkin verran remonttia ja työmaat hidastavat hieman kulkua. Virosta on huomautettava sellainen erikoisuus, että tien viitat on siinä kohdassa mistä täytyy kääntyä eikä pitkästi ennen risteystä. Viro on tuttu maa suurimmalle osalle joten eipä siitä sen enempää.
Latvian tiet on yhtä hyvät kuin Virossakin. Kokemuksia kertyi lähinnä Riikasta joka näyttää kauniilta kaupungilta, muttei se kyllä tämän porukan mieltymyksille sopinut. Toisaalta vika oli myös se, että Riikaan tutustuimme vasta paluumatkan viimeisenä iltana ja silloin ei mikään enään kiinostanut.
Liettuassa on kauniita neitosia. Tämä maa on terveydelle haitallinen sillä niskaan tulee helposti rasitus vamma kun joutuu tuijottelemaan aivan joka suuntaan kokoajan. Liettuassa tiet on joskus ilmeisesti olleet melko kehnoja, mutta nyt ne ovat yhtä hyvät kuin muissakin balttian maissa.
Puolassa Warsova - Wroclaw suuntana Hradec Králové ja Praha. Puolan tiet ovat selkeästi kehnompia kuin Baltian, mutten lähtisi niitä silti haukkumaan. Puolalainen ajotyyli sen sijaan oli jännittävä. Päivällä rajoitukset eivät ole voimassa. Tämä koskee erityisesti nopeutta ja ohituskieltoa. Teiden kunnosta riippumatta yleinen nopeus on noin 120-140 km/h, olkoonkin että taajamissa on tapana tiputtaa nopeutta 80-100 km/h tietämille. Poliisit kyttää kokemustemme mukaan vain taajamissa ja heidän nähden tulisi ajaa muistaakseni 50 km/h. Kiinni jäämisen riskiä ylinopeudesta ei ole sillä vastaan tulevien autojen pitkien vilkuttelu tarkoittaa yleensä vihjettä tutka-autosta. Puolalainen ajotyyli aiheuttaa vaaratilanteita ja tässä maassa liikenne vakuutuksen omavastuu on nelinkertainen. Kaikesta huolimatta suosittelen kokeilemaan näitä vaarallisia teitä, ne pitävät mielen virkeänä. Maana Puola on halpa ja ihmiset suhtautui tähän porukkaan hyvin. Hiemainen kommunikaatio ongelma toki oli havaittavissa, Saksan tai Venäjän taito helpottaisi asioita kummasti.
Tsekkissä jouduimme suunitellulta reitiltä sivuun jonkin onnettomuuden takia joka aiheutti kilometrien jonot. Jonossa seuraava kaveri takanamme osasi hyvää englantia ja hänen neuvojen avulla sekä karttaa tuijottamalla ajelimme pikku teiden kautta. Ajomatka näin vähän piteni, mutta näkymät tien ympärillä parani. Tsekkissä on kait käynyt kaikki suomalaiset joten mitäpä siitä nyt sanoisi. Hinnat tuntui jotenkin kalliimmalta kuin kolme vuotta aikaisemmin ja... no pidä huoli ettei Prahat lopu koska silloin täytyy lähettää kotoa Tsekki. Philip Glassin ooppera oli muuten jumalaisen hyvä. Jostain kumman syystä Tsekissä valtio tukee klassista musiikkia niin paljon, että liput maksoivat oopperaan kolme euroa. Suomessahan sama lysti olisi maksanut satasen.
Itävallassa vietimme aikaa noin 3 tai 4 tuntia. Hyvät tiet, korkeuserojen vuoksi korvat paukkuu jatkuvasti ja paskamaa. Jaa minkäkö kumman takia? Tullessamme maahan emme saaneet passiin leimaa, joka sinänsä ei ole outoa. Lähtiessämme maasta meille äkistiin, ettemme olleet ostaneet moottoritieverotarraa. Siis sellaista tarraa josta emme olleet koskaan kuulleetkaan. Näimpä jouduimme ostamaan vuoden verotarran, koska tullityyppi sanoi ettei hän voi tietää kuinka kauan olimme maassa. Juu ja olisihan meillä ollut toinenkin vaihtoehto kuin 130 euroa maksava vuoden verotarra, se on 2000 euron sakot. Itävaltaan en mene enään ikinä vapaaehtoisesti, ne on natseja.
Slovenista on mielikuva, että siellä soditaan ja ihmiset on köyhiä. Voisiko enempää pieleen mennä. Maa on rikas kuin mikä, tiet huippu kunnossa ja tytöt nättejä. Tämä on taas näitä niskakipumaita. Vuoristo on komeaa ja vuorijärvien vesi kylmää uimiseen, ainakin syyskuussa. Laibach ei minulle ollut elämäni kokemus. Show oli komea sinänsä, mutta kun se musiikki ei ole minun juttu. Reissumme paras radio asema muuten löytyi Ljublijanasta ja se oli Student Radio.
Kroatia muistuttaa Sloveniaa hyvin paljon, mitä nyt vuoret on pienempiä. Nämä kaksi maata on muute ne loma paikat mihin minä suosittelisin ihmisten menemään. Pahaa sanottavaa ei oikeastaan tule mieleen vaikka yrittäisi. Kroatiassa vietimme aikaa Rijekassa ja kävimme katsomassa Krk saarta. Taas niska kipeänä. Omasta mielestäni reissun paras pitsa tuli syötyä tässä maassa ja ainoa jäätelö Rijekassa, jossa jäätelö on kuulemma keksitty. Jos muuten etsit yöpaikkaa Rijekassa niin suuren parkkipaikan vieressä oleva ulkoapäin kohtuullisen edustavan näköistä hotellia. Se on halpa ja sisältä kauhuelokuvan näköinen.
Eteläreitti Jugoslavian kautta romaniaan ei ole mahdollinen, koska Jugoslaviaan tarvii viisumin. Tästä harmillisesta syystä suuntasimme unkarin eteläreunan kautta Romaniaa kohti. Kaposvar ja sieltä Szegediin. Unkarissa tiet on hieman huonommat kuin muissa maissa tätä ennen. Niskakivut jatkuu ja ruoka oli halpaa.
Romania, Aradin ja Devan kautta Cluj-Napocaan ja Satu Maren kautta pois. Tiet muuttui hyvin huonoiksi, ilma hengitys kelvottomaksi, tien reunat kaatopaikoiksi ja nättien tyttöjen määrä väheni. Miehillä Romaniassa on tyylikkäitä hattuja. Ajo-olosuhteita vaikeuttaa tässä maassa suuret nopeuserot hevoskärryjen, romujen rekkojen, Dazia merkkisten autojen ja länsiautojen välillä. Tiet on myös jokseenkin huonoja. Romania on tällä hetkellä tilassa jossa sitä kannattaa käydä katsomassa ennen kuin siitä tulee turistikohde.
Slovakia meni melkoisen vauhdikkaasti ohi. Maa tuntui Tsekkimäiseltä mutta halvemmalta. Suuntana oli tässä vaiheessa Rzeszów, Lublin, Bialystok ja koti.
Jos lähdet yllä mainitun kaltaiselle reissulle niin ei syytä huoleen. Vaikeuksia on vähän jos ollenkaan. Tarinat itäeuroopan ryöstäjistä, tieden surkeasta kunnosta ja vaarallisuudesta ylipäätään on turhaa pälinää. Suomessa on yhtä vaarallista kuin tuollakin, mitä nyt puolan liikenne tekee poikkeuksen.
Matkalle lähtiessä mukana pitäisi olla hyvä euroopan tiekartta, laadukas taskulamppu että karttaa näkee lukea myös pimeällä, kompassi että suuresta kaupungista osaa ulos ilman tarkempaa karttaa, Lets Go Eurooppa tms kirja (jota meillä ei ollut), 100 euroa viiden euron seteleinä tietulleihin ja ongelma tilanteiden ratkaisuun, hyvä auto joka ei hajoa, vararengas joka on tarkistettu toimivaksi, auton green card ja kaikista papereista parit kopiot vähän siellä täällä jemmassa. Kun sitten saavut rajalle anna passit, green card ja rekisteriote kerralla ilman eri kyselyjä niin matka sujuu.
Sinne ja takaisin, 15 päivää, 11 eri maata, 6454 kilometriä, 10 tankkausta, 478,9 litraa bensaa ja keskikulutus 7,42 litraa 100:lla kilometrillä. Suomi - Viro - Latvia - Liettua - Puola - Tsekki - Itävalta - Slovenia - Kroatia - Unkari - Romania - Unkari - Slovakia - Puola - Liettua - Latvia - Viro - Suomi.